Valmentajan juttusille tullaan poikkeuksetta silloin, kun halutaan muutosta. Kyseessä saattaa olla yleinen tyytymättömyys ihmisessä itsessään tai arjen rutiineista ja niiden vaikutuksista omaan jaksamiseen. Kuitenkin niin, että jonkin tai jonkun pitää muuttua. Niinpä valmentajan tärkeimmäksi tehtäväksi usein muodostuukin muutoksen mahdollistaminen.

Kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta, eikö vaan. Valmentaja antaa asiakkaalleen tarkkaan harkitut ja toimivat ohjeet, joilla ongelma korjaantuu. Sopivan ajan tullen päivitetään ohjeita vastaamaan uutta tilannetta. Jos asia todella olisi näin helppo, mehän tekisimme ainoastaan kertavalmennuksia, ja joissain poikkeustapauksissa tapaisimme samaa asiakasta useammin kuin kerran. Tosiasiassa valmennukset kestävät usein hyvinkin pitkään. Kolmessa kuukaudessa pääsee mukavaan alkuun, mutta todellisen muutoksen aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi tarvitaan yleensä vielä pidempi aika ja reilusti pitkäjänteisyyttä. Ei siksi, että asiakkaat eivät noudattaisi ohjeita tai tekisi töitä päämääränsä eteen, vaan siksi, että muutos vaatii aina aikaa. Uusiin tapoihin sitoutuminen vaatii myös onnistumisenkokemuksia, kestävyyttä ja luottamusta sekä taitoa suhtautua joustavasti ja sallivasti rutiineihin.

On normaalia vastustaa muutosta

Muutos aiheuttaa meissä aina jossain määrin vastarintaa. Muutosvastaisuus on hyvin inhimillinen ilmiö, ja se saattaa yllättää silloinkin, kun periaatteessa itse toivoo muutosta. Muutosta lähdetään yleensä toteuttamaan ajatus lopullisesta päämäärästä mielessä. Vasta sitten, kun on aika oikeasti ryhtyä töihin, tulee vastaan realiteetit. Toivotun muutoksen tieltä saattaa joutua muuttamaan sellaisiakin asioita, joiden muuttamista ei ollut tullut ajatelleeksi, tai joita oikeastaan ei haluaisikaan muuttaa. 

Muutos etenee aina vaiheittain. Koska yhden muutoksen toteuttaminen ja haluttuun päämäärään pääseminen saattaa vaatia matkan varrella useita pieniä muutoksia, on mahdollista olla muutosprosessin eri vaiheissa sen eri osa-alueiden kanssa samanaikaisesti. Jos tavoitteena on esimerkiksi parempi jaksaminen itselle merkityksellisissä asioissa ja toiminnoissa, turvallinen painonpudotus saattaa olla tarpeen. Tässä tilanteessa kasvisten lisääminen ruokavalioon saattaa tuntua helpolta ja vaivattomalta, mutta työpäivän uudelleen rytmittäminen aiempaa toimivamman ruokarytmin ja iltapäivän välipalan toteuttamiseksi voikin olla jo aivan toisen tasoinen haaste, vaikka työaikaan ja tahtiin pystyisikin itse vaikuttamaan. 

Oma mukavuusalue ja tutut jutut

Suurin jarru muutoksen tiellä on yleensä pelko. En tarkoita tällä vaikkapa porkkanafobiaa, vaan haluttomuutta poistua omalta tutulta ja turvalliselta mukavuusalueelta, omien tuttujen ja turvallisten tapojen keskeltä. Usein kyse on luopumisen pelosta, kun edessä on jotain uutta ja outoa. Pienistä, mutta silti muutoksen onnistumisen kannalta isoista asioista. Tämä pätee myös tilanteisiin, joissa ihmiset kertovat tietävänsä tarkalleen mitä tulisi tehdä, mutta kynnys konkreettiseen tekemiseen on valtavan korkea.

Saattaakin olla niin, että jonkun pitää muuttua, ei jonkin. Kun kohtaa itsessään haluttomuutta toteuttaa muutosta, vaikka pientäkin, joutuu väistämättä pohtimaan tarkemmin itseään ja omia tottumuksiaan. Miksi en haluaisi tätä asiaa muuttaa? Miksi en halua luopua tavasta, joka estää minua pääsemästä päämäärääni? Mistä itse asiassa joudun luopumaan? Jos päämäärään pääseminen tarkoittaa tämän asian muuttamista, haluanko silti tavoitella juuri tätä päämäärää? Entä mitä tapahtuu sitten, kun olen saavuttanut päämääräni? 

Juuri nämä kysymykset ovat kuitenkin muutoksen onnistumisen kannalta niitä kaikkein oleellisimpia. Vastaukset eivät välttämättä ole helppoja löytää tai ilmeisiä. Omat ajatukset saattavat myös matkan varrella muuttua, samoin kuin päämäärä. Uusien tapojen muodostuminen pysyväksi osaksi omaa arkea ei myöskään tapahdu yhdessä yössä. Siksi muutokselle pitää antaa aikaa. Näiden samojen ongelmien kanssa painivat niin liikunnan aloittelijat kuin kokeneet himotreenaajatkin. Omien tavoitteiden ja toimintamallien päivittäminen ja itsensä tutkiskelu ei ole kenellekkään hukkaan heitettyä aikaa. Päinvastoin.